MAIPPI KETOLA

Kalliolanrinne 4 A 12
00510 HELSINKI
+358 50 377 1033
MAIPPIKETOLA (ät) Gmail.com

My art is something I do in order not to get bored with living, which makes my art very unacademic and easy to understand. I tell stories that happen inside my head with all possible materials and medias that I get access into. For me being creative means two major things: firstly being able to see stories where is nothing to see and secondly finding materials and way to use them where is no materials or knowledge how to use them. Working is for me a series of innovations, trying out and learning. Most of the time when I'm working I feel like MacGyver and it gives me a lot of satisfaction.

My work is also always very political and the real reason for me been an artist is that I want to change things. For me equality, nature, freedom in your own body and trust amongs people is very important. With my art and my way of living as well I want to show example. I feel that as an artist I am privileged to live like I live easier than many other people. But it doesn't mean that other people couldn't choose or wouldn't want to choose a different way of living. But showing example and one possible way makes it easier for everybody. In the end we have nothing but limited time in our limited body.

MAIPPI KETOLA

Kalliolanrinne 4 A 12
00510 HELSINKI
+358 50 377 1033
MAIPPIKETOLA (ät) Gmail.com

Teen taidetta jotta en kuolisi tylsyyteen, tämä tekee teoksistani hyvin epä­akateemisia ja helposti ymmär­rettäviä. Kerron tarinoita, joita tapahtuu pääni sisällä käyttäen kaikkia mahdollisia materiaaleja ja medioita, joihin minulla on mahdollisuus päästä käsiksi. Minulle luovuus merkitsee pääsääntöisesti kahta asiaa. Sitä että pystyy näkemään asioita ja tarinoita siellä missä ei ole mitään nähtävää. Toiseksi sitä että löytää materiaaleja ja tapoja käyttää niitä vaikka ei ole materiaaleja eikä tietoa siitä miten niitä käytetään. Työsken­teleminen on minulle aina sarja keksintöjä, kokeilemista ja oppimista. Suuren osan aikaa koen olevani McGyver ja saan suurta nautintoa taiteen­tekoprosessista.

Teokseni ovat aina enemmän tai vähemmän poliittisia. Perimmäinen syy siihen miksi teen taidetta on se että haluan muuttaa asioita. Minulle tasa-arvo, luonto, vapaus oman kehon kanssa ja ihmisten keskinäinen luottamus ovat hyvin tärkeitä. Omalla taiteellani ja tavallani elää haluan näyttää esimerkkiä. Ei siksi että haluaisin kaikkien ihmisten ajattelevan kuten minä vaan siksi että antaisin mahdollisuuden muille nähdä mahdollisuuksia heidän elämässään. Uskon että onnellisuus syntyy pohjimmiltaan vapaudesta tehdä asioita vaikka ne eivät olisi yleisten käsitysten mukaisia ja oman kehonsa hyväksymisesta ja tuntemisesta koska loppujen lopuksi meillä ei kellään ole mitään muuta paitsi rajallinen aika rajallisessa kehossa.

Colombia

Animation / 5 min 37 s / Full HD 16:9 / 2014
Watch on Vimeo

Colombia was made in residency in Campos de Gutiérrez, Medellín, Colombia. It´s inspired by nature around residency and loosely connected to history of Colombia.

Colombia

Animaatio / 5 min 37 s / Full HD 16:9 / 2014
Katso Vimeossa

Tein Colombian ollessani residenssissä Campos de Gutiérrezissa Medellínissä, Kolumbiassa. Teos on residenssiä ympäröivän luonnon inspiroima ja sillä on yhteys Kolumbian historiaan.

Holy Dolls

Animation / 2 min 59 s / Full HD 16:9 / 2013

HOLY DOLLS is grand meeting of nations, where all the dolls collected by my grand­parents between 1963 and 2012 are invited.

In my childhood, these dolls were so called forbidden objects. We were allowed to look at them but touching was strictly forbidden. After my grand­father passed away and my grand­mother had moved to senior citizen home, my relatives still held on to the dolls for a while. Even though collecting the dolls was mainly my grand­father's hobby, all of us had participated in it by bringing one doll from every journey abroad. Each doll was carefully numbered, listed in a blue notebook with the word DOLLS written on the cover, and finally placed in a locked glass case. But in the end there was a lot of stuff to be shared and none of my relatives is particurly keen on hoarding, so finally I got access to the forbidden dolls.

Holy Dolls

Animaatio / 2 min 59 s / Full HD 16:9 / 2013

HOLY DOLLS on kansojen suurkokous, johon on kutsuttu kaikki iso­vanhempieni vuosina 1963-2012 keräämät kansallis­puku­nuket.

Lapsuudessani nuket olivat ns. kiellettyjen esineiden listalla. Niitä sai katsella mutta niihin ei missään nimessä saanut koskea. Ukin kuoltua ja mummun muutettua vanhain­kotiin sukuni piti vielä jonkin aikaa tiukasti kiinni nukeista, koska vaikka nukkejen keräily oli ollut lähinnä ukkini harrastus, kaikki olivat osallistuneet niiden keräämiseen. Ukille ja mummulle tuotiin ulko­maan­matkoilta aina nukke tuliaiseksi ja nuket luetteloitiin huolella siniseen vihkoon, jonka kannessa luki NUKET ja pistettiin vitriiniin. Mutta koska jaettavaa tavaraa oli paljon eikä kukaan sukulaisista harrasta suuremmin tavaran hamstrausta, nuket päätyivät lopulta käsiini ja pääsin ensimmäistä kertaa leikkimään kielletyillä nukeilla.

MUSEUM OF MARIA THERESA ALVAREZ

Installation / mixed media / 2013

http://maippiketola.com/maria-theresa-alvarezin-museo

Maria Theresa Alvarez of San Juan de los Morros, Venezuela, gave birth to conjoined triplets in 1894. The children were born without legs as the doctor in charge of childbirth assumed the triplets were regular twins of which one fetus was dead and started to cut the dead fetus to make childbirth possible. Upon noticing the joint skulls of the triplets, an emergency Caesarean section was performed which at the era was a highly dangerous operation. This almost cost Maria Theresa Alvarez her life, and due to several complications she remained at the hospital for over 4 months.

It was during this period that she saw a recurring dream in which the Holy Virgin entered her room in person and offered her a white lily. The flower landed on her hand and turned into a stream of tears. Maria Theresa Alvarez interpreted the dream as a sign that compelled her to care for the triplets. When she awoke after another operation, she demanded to be allowed to keep her children. When the doctor refused, she went on a hunger strike. After eight days of not eating or drinking, she got her way, and the triplets were brought beside her nightstand.

Maria Theresa wanted to have a proper baptism for the triplets, but the local priest refused and advised her to organize a funeral instead. This incident led her to eventually resign from the church and become a hermit. Maria Theresa named the triplet-fetus Tomasa-Corazón-Dolores Alvarez, and the rest of her life she dedicated to the making of toys, clothes and aids for the deceased children; she even composed lullabies and music for the children to play. She remained convinced that her children would have survived if the doctor had performed the Caesarean section immediately. She pressed legal charges against the hospital and doctor, but the case never reached trial. The doctor claimed that the fetus had been dead for at least two weeks before birth.

Most of the items created for Tomasa-Corazón-Dolores were destroyed in a fire in 1929. This incident made Maria Theresa concentrate on her two other older daughters, Juanita and Lucia, for the next two years, until her husband died in a thunderstorm after being hit by a falling tree. Maria Theresa considered this to be punishment for having ignored the task that the Holy Virgin had given her, and soon after her husband’s death she started decorating a room for the triplets. Maria Theresa Alvarez died in 1951 mere weeks after having received a diagnosis of pancreatic cancer. The last item she made for the triplets was a tombstone modelled from chemaesite, an extremely hard mineral revered by the mountain-dwelling Pamus Indians of Chile, who call it «the stone the gods use for their houses». It took two years to make this tombstone.

The Museum of Maria Theresa Alvarez was founded in 1978 by Azucena Ramos, daughter of Maria Theresa’s daughter Juanita. At first the museum operated at the family’s old house, but financial difficulties forced it to close already in 1981. The family donated the collection to the Museo Panorámico de San Juan de los Morros, where it has been exhibited continuously to the present day. The preserved fetus of Tomasa- Corazón-Dolores is also on display, but due to transportation difficulties it is not included in the museum’s international exhibits.

MARIA THERESA ALVAREZIN MUSEO

Installaatio / sekatekniikka / 2013
MARIA THERESA ALVAREZIN MUSEO on kuvitteellisen henkilön henkilömuseo.
http://maippiketola.com/maria-theresa-alvarezin-museo

Venezuelalainen Maria Theresa Alvarez synnytti siamilaiset kolmoset San Juan de los Morrosis­sa vuonna 1894. Kolmosilla ei ole jalkoja, koska synnytyksessä auttanut lääkäri aloitti kuolleen sikiön paloittelun synnyttämisen mahdollista­miseksi luullen sikiötä normaaleiksi kaksosiksi. Huomatessaan sikiöiden kasvaneen yhteen kal­loistaan suoritettiin tuohon aikaan hyvin vaaral­linen keisarinleikkaus. Leikkaus oli koitua Maria Theresan kohtaloksi. Hän joutui useiden komp­likaatioiden seurauksena olemaan sairaalassa 4 kuukautta ja 5 päivää.

Tuona aikana hän näki toistuvan unen, jossa neitsyt Maria tuli hänen huoneeseensa ja ojen­si hänelle valkoisen liljan, joka laskeutui Maria Theresan kädelle ja muuttui kyyneliksi. Unen hän tulkitsi siten että hän sai tehtäväkseen pi­tää huolta kolmosista. Heti leikkauksesta herät­tyään Maria Theresa vaati saada pitää lapsensa; lääkärin kieltäydyttyä hän ryhtyi nälkälakkoon. Kahdeksan päivän päästä kolmoset tuotiin leik­kauksen ja nälän heikentämän Maria Theresan yöpöydälle.

Maria Theresa yritti järjestää kolmosille oikeat ristiäiset mutta pappi kieltäytyi siunaamasta sikiötä ja neuvoi Maria Theresaa järjestämään hautajaiset. Tämän seurauksena Maria Theresa erosi kirkosta ja erakoitui. Maria Theresa nimesi sikiön Tomasa-Corazón-Dolores Alvareziksi ja lopun elämäänsä hän vietti valmistaen lapsel­leen apuvälineitä, vaatteita ja leluja; hän jopa sävelsi tuutulauluja. Hän oli kuolemaansa asti varma että Tomasa-Corazón-Dolores olisi sel­viytynyt hengissä mikäli Maria Theresaa hoi­tanut lääkäri olisi välittömästi tehnyt keisarin­leikkauksen. Hän nosti useita kertoja syytteen lääkäriä vastaan lapsensa murhasta. Syytettä ei koskaan otettu vakavasti eikä se koskaan joh­tanut oikeuteen asti. Lääkärin mukaan sikiö oli ollut kuolleena kohdussa noin kaksi viikkoa en­nen synnytystä.

Suurin osa Tomasa-Corazón-Doloresin tava­roista tuhoutui tulipalossa vuonna 1929. Esinei­den tuhoutuminen sai Maria Theresan keskitty­mään lähes kahdeksi vuodeksi eläviin lapsiinsa Juanitaan ja Lucíaan. Toukokuussa 1931 Maria Theresan mies Alejo Alvarez menehtyi ukkos­myrskyssä jäätyään kaatuvan puun alle. Maria Theresa piti tätä rangaistuksena siitä, että oli laiminlyönyt neitsyt Marialta saamaansa tehtä­vää, ja heti Alejo Alvarezin hautajaisten jälkeen ryhtyi kuumeisesti sisustamaan kolmosille huo­netta perheen uuden talon toiseen kerrokseen. Maria Theresa saattoi viettää kuukausia sulkeu­tuneena kolmosten huoneeseen.

Maria Theresa Alvarez kuoli haimasyöpään vuonna 1951 vain viikkoja syöpädiagnoosin saatuaan. Viimeiseksi Alvarezin kolmosilleen valmistamakseen esineeksi jäi kemaesiitistä vuoltu hautakivi. Lohkareen Alvarez toi pyhiin­vaellusmatkalta Chilen vuoristosta 1949. Ke­maesiitti on hyvin kova ja vaikeasti työstettävä kivilaji, jota Chilen vuorilla asuvat Pamus-intiaa­nit kutsuvat kiveksi, josta jumalat rakentavat ta­lonsa. Hautakiven työstäminen vei Alvarezilta lähes kaksi vuotta.

Maria Theresa Alvarezin museo perustettiin 1978 Juanitan tyttären, Maria Theresan lapsen­lapsen Azucena Ramosin toimesta. Maria The­resa Alvarezin museo toimi ensin kotimuseona mutta taloudellisten vaikeuksien takia joutui lopettamaan toimintansa jo 1981. Suku lah­joitti kokoelman vuonna 1984 paikallishistoriaa esittelevälle Museo Panorámico de San Juan de los Morrosille, jossa kokoelma on ollut esillä lähes yhtäjaksoisesti nykypäivään asti. Kokoel­maan kuuluu myös Tomasa-Corazón-Doloresin sikiö, mutta johtuen kuljetuksen riskeistä se ei ole mukana kiertävässä näyttelyssä.

TEATTERI MINÄMINÄ!!

(THEATRE ME!! ME!!)

Installation / participatory video performance /
3:4 video format (portrait) / 2012
www.minä.tv

Theatre ME!! ME!! was a pop-up-stage that was open to all kinds of performances and performers on January 10-29, 2012 at Viipurinkatu 6 in Helsinki.

Everyone was welcome to tell their opinions, sing, lie, pose, make a speech, read poems, be her/himself or someone else for a while. The theatre had some props, wigs, masks, costumes...

All performances were filmed, and one can view them on theatre's website: www.minä.tv ('minä' is 'me' in Finnish).

TEATTERI MINÄMINÄ!!

Installaatio / osallistava videoperformanssi /
3:4 (pysty) / 2012
www.minä.tv

Teatteri MINÄMINÄ oli pop-up-näyttämö, joka oli avoin kaikenlaisille esityksille ja esiintyjille tammikuun 10.29. 2012 Viipurinkatu 6:n kivijalassa.

Teatteri MINÄMINÄ!!:n lavalla sai tehdä kuvaelmia, kertoa mielipiteitä, valehdella, lausua runoja, poseerata, pitää puheen, laulaa laulun, ottaa vastaan raikuvia aploodeja, esittää itseään, olla hetken joku muu tai mitä vaan. Teatterilla oli rooliasuja, peruukkeja, naamioita ym. rekvisiittaa.

Valmiit esitykset taltioitiin ja ovat katsottavissa osoitteessa www.minä.tv.

JIMI TENOR MEETS FLAT EARTH SOCIETY & MAIPPI KETOLA

VJ performance / Vooruit / Gent / Belgia / 2007

Laborants are trying to reveal the truth which is held by zombies living on the Moon. The laborants manage to get quite close after creating artificial zombies from blue-tac. As a side product they also make gold. The laborants never succeed in finding out the truth, but they send artificial zombies to the Moon where real zombies take control of them and use them for jobs like cleaning up the mess after their rituals.

This video story for a gig was built with over one hundred animation clips.

JIMI TENOR MEETS FLAT EARTH SOCIETY & MAIPPI KETOLA

VJ-performanssi / Vooruit / Gent / Belgia / 2007

Laborantit yrittävät selvittää totuutta, jota hallitsevat kuussa elävät zombit. Laborantit pääsevät totuuden jäljille, kun he onnistuvat valmistamaan synteettisiä zombeja sinitarrasta. Laborantit onnistuvat myös sivutuotteena valmistamaan kultaa. Laborantit eivät koskaan onnistu selvittämään totuutta, mutta he lähettävät synteettiset zombit oikeiden zombien luokse kuuhun. Oikeat zombit ottavat synteettiset zombit haltuunsa ja käyttävät heitä mm. rituaalien jälkien siivoamiseen.

Tarina rakentui reilusta sadasta animaatiopätkästä.

LONG DRAWING

Ink on paper / 0,45 m x n. 15 m / 2008

PITKÄ PIIRRUSTUS

Tussi paperille / 0,45 m x n. 15 m / 2008

KOELSE :
NUDE ON THE MOON

Music video / 16:9 / 2 min 54 s / 2011
Watch on Vimeo

Music video made with "live animation" technique. God's hands are controlling the world; I am god.

Videography & editing: Pauli Ojala

KOELSE :
NUDE ON THE MOON

Musiikkivideo / 16:9 / 2 min 54 s / 2011
Katso Vimeossa

“Liveanimaatio” -tekniikalla toteutettu musiikki­video, jossa jumalan kädet ohjaavat maail­maa ja leikkivät tulella. Minä leikin jumalaa.

Kuvaus / leikkaus: Pauli Ojala

Murder at Dawn

Animated movie / 21 min 20 s / Full HD 16:9 / 2006

Murha aamunkoitteessa

Animaatioelokuva / 21 min 20 s / Full HD 16:9 / 2006

Elokuva heistä, meistä ja ikuisuudesta. Julki­sesta, yksityisestä ja ikuisuudesta. Yhdestä päi­västä, yhdestä yöstä ja päivästä, joka on aina samanlainen. Mitä on elokuva murhasta, jossa kamera on suunnattu toisaalle?

Paratiisin lapset kiipeilevät äärettömässä metsässä, syövät onnellisten puiden hedelmiä, eikä heidän koskaan tarvitse syödä lautaselta ja viimeistä murua myöten.

Ohjaus: Maippi Ketola

Ääninäyttelijät:
Melli Maikkula
Tuulia Ahola-Luttila
Roosa Voima

Tekijät:
Maippi Ketola käsikirjoitus
Maippi Ketola kuvaus
Maippi Ketola leikkaus
Maippi Ketola animaatio
Pietu Korhonen äänitys
Pietu Korhonen äänisuunnittelu
Roosa Voima musiikki
Maippi Ketola musiikki
Pauli Ojala tuottaja

MURHA AAMUNKOITTEESSA on esitetty mm. YLEn Uudessa Kinossa, Kettupäivillä ja Animatrix-festivaalilla.

GIANT ROBOT :
GET UP

Music video / 4:3 / 4 min 5 s / 2004
Watch on YouTube

Skyscrapers rise in Helsinki and animated ferries sail to Sweden.

Video: Maippi Ketola & Anna Ahonen

GIANT ROBOT :
GET UP

Musiikkivideo / 4:3 / 4 min 5 s / 2004
Katso YouTubessa

Helsinkiin nousee pilvenpiirtäjiä ja ruotsinlaivat uivat animoidusti.

Video: Maippi Ketola & Anna Ahonen

Onnelan perhe

Comic / 36 strips / 2002, 2003 and 2006

The Happy family.

Onnelan perhe

Sarjakuva / 36 kpl / 2002, 2003 ja 2006

Onnelan perheessä kaikki on paremmin. On­nelan perheessä toteutuu kaikki supersankarin puolet siten että ne on jaettu perheen kesken, niin että perhe muodostaa yhteiskunnallisesti hyväksytyn yksikön. Äti Laila saa laiskotella. Lai­la on kaunis ja elää ihanan kevyttä elämää, jota muut perheenjäsenet kilvan ilahduttavat. Isä Tuurella on homma hallussa. Tuure in lastensa suuri sankari ja syystäkin. Tuure osaa kaikkea. Tuure tulee ja pelastaa maailman ja siinä sivus­sa hoitaa kotityöt ja järjestää työnsä siten ettei Tuuren tarvitse käydä töissä. Silti palkka juok­see ja Tuure saa osakseen suurta ammatillista arvostusta. Perheen lapset ovat taitavia kaikes­sa, johon he ryhtyvät. He osaavat soittaa viulua ja lukea ja laskea ennenkuin täyttävät kolme vuotta. Lapset saavat ihastuneilta luokkatov­ereilta rakkauskirjeitä ja Liisa valitaan Lucia-nei­doksi kulkueeseen aivan äitinsä Lailan tavoin, joka saa aikaan lämpimiä muistoja sekä Lailan että Tuuren mielissä. Onnelan perhe on paljasta haavekuvaa, joka väistämättä paljastaa haaveiden inhottavuud­en. Vaikka kaikki haaveet ovatkin minun ihan omia ja rehellisiä haaveita en missään nimessä haluaisi olla kuin he.

ONNELAN PERHE voitti Kemin kansainvälisen sarjakuvakilpailun strippisarjan vuonna 2003.

Strippisarjan voittanut Maippi Ketolan Onnelan perhe on albumin helmi. Järkyttävillä pastelliväreillä maalatuissa stripeissä nähdään Onnelan vaa­leahiuksisen perheen auvoa, onnea ja riemua. Kaikki on kivaa ja ihanaa, eikä mikään ole oikeastaan vaikeaa tai huonosti. Kyynisestä irrottelustahan on tietysti kyse. Onnelan perhe on loppujen lopuksi aika rankkaa vittuilua perinteiselle onnellisuuskäsitykselle. Hulvaton, lisää.
Otto Sinisalo

Strippipuolella Maija Liina Ketolan uskonnollisista traktaateista muotonsa lainannut Onnelan perhe on kautta linjan onnistunut työ. Parodia läpi­onnellisesta perheyhteisöstä kätkee piruilunsa sokerin ja pastellisävyisten paljettien alle. Ote säilyy johdonmukaisena, tyylipuhdas kokonaisuus, ainoastaan Ari Pirttisalo teki joskus 80-luvulla hieman samaan vivahtavaa, mutta osoittelevammin.
Sauli Pesonen / KALEVA

Femme fatale

Animation / installation / 5 min 10 s / 4:3 / 2002

Video installation about a 12-year old girl who is learning to become a woman. The girl lives in a small television decorated with diamonds.

Femme fatale

Animaatio / installaatio / 5 min 10 s / 4:3 / 2002

Videoteos 12-vuotiaasta tytöstä, joka opette­lee aikuisuutta. Tyttö asuu pienessä timantein koristellussa televisiossa.